Turku

Kevätöinen kaupunki.
Laidoiltaan sisäänpäinkääntynyt,
kuin toisiaan nojaavat nuotiopuut.

Jokirannassa vanhus odottaa rakastaan.
Rintama oli julma;
          kaipaus, muisto - jokapäiväinen ja kipeä.

Kuunsirpin vahtivuoro vaihtuu sumupilvien armeijaan.
Tehtaanpiippu napittaa ylvästä numeropukuaan.

Vaahterat hyväilevät rakastavaisina,
Jokivesi kuiskaa kivipaaden korvaan monisataista lauluaan.
Betonilähiö kaipaa kesäistä asfalttirakkauden poltetta.

Aamu viiltää poikki saduntunteen siivet.
Kortteleissa soi ambulanssin viimeinen tervehdys asukkaalleen.

                         ---------


Olkoon tämä teksti muisto entisestä kotikaupungistani.
Joskus vieläkin kaipaan lokkeja, jokirantaa ja kirkontornia.

Mutta nyt on kaikki hyvin.