Paluu

Poissa ollessani
mätänevien lehtien tuoksu
ehti täyttää kaupungin

Polku postilaatikolle
tuiskuta umpeen,
kevätsateet
tulvia joen yli

Ei kauneus aina katoa
se vain muuttaa muotoaan
Eivät kaikki linnut liity armadaan
vain voidakseen palata

Lähtö

Kiire pois talven tieltä,

tuhannet siiveniskut kiittävät kesästä.

Varis ei perusta muuttajista.

Tärkeintä on kotikaupunki;

torni aamusumussa, katugrillin herkkupalat,

räntäsateiset aamut ja pienet unelmat.

Sinun muistollesi

Se on ohi jo
tuo pieni hetki
Vilisti editseni kuin päästäinen metsäpolulla

Ehdit silti koskettaa
Ehdin silti painaa sinut sisimpääni

Se on jo ohi
Tuo pieni hetki, kokonainen elämä
Sinun muistollesi akileijat kumartavat

Kiertoliike

Alkuräjähdyksestä jääkauteen,
puusta laskeutuvaan apinaan.

Tapettu vapaustaistelija,
loppuun kaluttu planeetta.

Ihmisyyden oppimäärä.

Tunne minut

Sinä tunnet minut.

Tiedät sanani, sieluni muruset

Iskut ja pisteet,
pilkut ja palon pilkahdukset

Tunnet tavujeni tamppaaman rytmin

ääneni laulujen lahdelmissa,
ryhtini piirtämän viivan

Sinä et tunne minua.

Et näe hurjaa pelkoani,

et rakoa rivien välissä
kysymysmerkkejä, riitasointuja

Et tunne tarinaani

elämän raastavaa halua
ja sydämeni hiljaista hyrinää

Et katso, et näe leijan tempoilevan

vapaana tuulessa,
siimaan sidottuna

Et tunne minua, mutta sanot:
Kaunistonkadun kuningatar,
sielujen suurruhtinatar

Tunne minut ja sano:

sinä

Vie minut!

Pikilangalla sidotut pajunoksat,
runko kevyt kuin linnunluu.
Jätemuovinen kansi,
taivaat tavoittava siimakerä.

Leija valmis, tuulta vailla;
kevyttä
kannattelevaa
kesätuulta.

Kevään etujoukoissa

Loppumattomana vuodenaikana

kevään etujoukoissa

Olen sanonut vääriä sanoja

Tehnyt huonoja päätöksiä

Ollut liikaa ja liian vähän,

eri aikaan ja toisaalla

Silti tuikin, hymyilen silti

Silti olen valon kaltainen

Kuulen sinun tulevan

Kevään korva silittää talven silavaposkea.

Katuoja kiirehtii kevättä.

Minä haravoin partanurmikkoa ja odotan kesää.

Elämän räsymatolla

Elämän räsymatolla
tänään auringon ikkunaruutu
Kirkkaan valon pölyhiukkaset,
hetkessä koko maailma

Kiitollisuudesta polvillani,
epätäydellisyydessäni onnellinen,
kaiken keskellä sijaton.
Niin täynnä nöyryyttä
etteivät sanat löydä tietään ulos

Kyyneleet löytävät

1.3.

jäinen hanki

pihakoivun keinu

pohjoistuuli

syntymättömän lapsen ilo:

lisää vauhtia.