Cumulus

Tänään on taivas matalalla,
kultareunaisiin pilviin voi koskea

Pyöritän unelmia kuin sirkuksen nainen hattaraa

Uusi manner

Aika vaatii vilkaisemaan olan yli,

hyvästit yhteisestä matkasta.

Löytöretki uuden alkuun:

Hiekkaan karahtanut vene,

nahkasaappaan ensijälki.

Rantaan lyöty valloittajan lippu

Rukouksissa toiveita,

sanattomia lupauksia.

Näytä missä itkit

Puurossasi marjasilmä
mikrokahvia mukissa
takkuisessa tukassa
hyräilet biisiä

Kaulallasi huuliharppu
tossun alla tamburiini
rummutat mun unelmiini
ikivanhaa rytmiä

Paljasta kantarellipiilosi
Näytä lapsuutesi sankareiden kiipeilypuut
Kerro kauheimmat salaisuutesi
Näytä aarrerasian kivet ja luut
Vie sinne missä itkit,
kun ymmärsit miten vähän rakastit

Tulessa tuhat rautaa
olet niitä miehiä
Selaat poliittisia lehtiä
ja suusi jauhaa

Valloittava pikkupoika
hyvä ja rakastava
Katseesi niin kutsuva
kuin julistaisi rauhaa

Paljasta kantarellipiilosi
Näytä lapsuutesi sankareiden kiipeilypuut
Kerro kauheimmat salaisuutesi
Näytä aarrerasian kivet ja luut
Ja vie sinne missä itkit,
kun ymmärsit miten vähän rakastit

Sinne, missä ymmärsit
että rakastit
liian vähän minua

Pöytälaatikko

Kirjoitin sinut halvalle paperille.
Suljin lastulevypöydän laatikkoon,
sarjakuvien ja C-kasettien alle.
Talossa jossa postinjakaja
murehtii asukkaiden maksamattomia laskuja.
Betonilähiön elämässä jonka karu hiljaisuus
päättyy ambulanssin aamukonserttiin.


Sanoissa olet kesäyön usvassa,
valkokylkisten koivujen alla.

Sinä olet siellä,
pöytälaatikossa.

Olet

Olet minulle näissä
kiireen keskeltä
varastetuissa hetkissä
Kurkien kiljaisuissa
Rakastelun jäljissä

Olet minulle olemassa
ukkospilven täyttämässä
taivaanrannassa
Kuluneessa muuntajassa
Junassa Pietariin

Olet minulle tässä
harmaassa säässä
Odotuksen pitkissä
päivissä, minuuteissa
Kursorin välkkeessä

Olet minulle näissä
pienissä hetkissä
kiireen keskellä
harmaassa säässä
Etkä sitä tiedä

12.11.2012

Tulit talven kynnyksellä

toivon ja valon tähtitarhasta.

Annoit hiljaisen ajatuksen sateiseen aamuun.

Läntisen valon aikaan

Läntisen valon aikaan
muurahaiset saavat siipensä
Kimaltavat kuin tähdet hiekkamaan yllä

Minä kuljen kaiken anteeksi antavaan syliin
kirpeän veden suloiseen hyväilyyn
Kuuntelen Miramarin kaukaisen kutsun

Raskaana riippuvat punaiset marjat
sielunmaisemani yllä

Sunnuntaivaimo

Seisoit vierelläni kun katu oli kova.

Pesit jalkani vieraiden maiden mullasta.

Autoit unohtamaan myrskyjen nimet.

Tarjosit hetken - kalenteristasi sunnuntain.

Siivet

Minulla oli siivet
Muistatko?

Silloin joskus,
syksyn viipyillessä koivujen välissä
Kuljin siivet selässä sinisessä valossa,
villasukat jalassa astuin lattialautojen yli

Kaaduin,
vaikka pyrähdin
ja vaikka oli ne siivet

Hennot,
äkkiä jo repaleiset
Muistatko?

Nykyään osaan lentää
Eikä siihen siipiä tarvita

Kaipaus

Odotin yhteisiä kalareissuja

 Automatkojen mutkaisia teitä, lontoonrakeen makua

 Itkin kun toiset pääsivät uimaan, minua ei haettu

 Kerran olimme linturetkellä ja vaarilla yötä

 Muistan ikuisesti isäni

Matkassa

Joskus on noustava keskellä yötä
Poljettava maamieskoululle asti
Ajettava urat aamuhämärän sohjolumeen
Painettava jalkapohjat syksyn kirkastamaan veteen

Huomatakseen olleensa koko ajan oikeassa
- ja väärässä

Ja muistaakseen, ettei puolimatkan krouvissa kannata viipyä
yhtä yötä pidempään

Viitaa

hetki  ennen hallaa

saveksi kääntyvää peltoa

metsän huutoa:

lunta, jäätä

lämpöä

Päätin!

Mitä te minusta haluatte?

Ottakaa ontuvat unelmanne
ja rikkinäiset haaveenne
En minä ole niiden paikkaaja,
en kainalosauva käyttöönne


Minä olen himoa ja lihaa
satua, unta ja totisinta totta
Ihan kokonainen ihminen,
sellaiseksi tarkoitettu

Kirpputorilta saa Reginoita halvalla
Siinä teille päiväunien jatketta

Jääkaappirakkaus

Vihanneslokeron sipulipussi itketti

Muistin ne kesät  ja syksyn

Eilinen soppa päätyi kompostiin

Jo oli aikakin – päätin!

Äidin kanssa

Lukemattomia kertoja
me on kuljettu
pientareita, niittyjä, lehtoja
radanvartta ja rantoja

Kuljettu ja yhdessä kerätty
mahtavat kimput
kieloja, valkovuokkoja, lupiineja
rantakohokkia ja päivänkakkaraa

Kai silloin opin kohdistamaan katseen,
näkemään kauneuden
pienessä, yksinkertaisessa, rosoisessa
olevissa ja tulevissa

Uskon, kun kerrot:
meidät on rokotettu kukkien medellä

Reetta ja Mika 12.5.2012

sateinen kevätpäivä

taivas enteilee aurinkoa -  selkenevää huomista,

tulevaisuuden poutasäitä.

olkoon yhteinen onni aurinkoa, kevään iloa!

Hulmilla

Lippalakkipäiset pojat
ajavat pelkällä takapyörällä.
Koettavat,
kuka pystyy pisimmälle.
Punaisella pyörällä ajaa kaikkein taitavin.

Olen niille vähän kateellinen.
Keväästä ja kirpeistä illoista.
Polkupyörätempuista.

Kevyt askel

Läpitunkeva valo päätti pimeyden,

hukutti talven kuivalla pölyllä.

Lämmin puuseinä hengitti hilseen alta.

Katua harjaava mies hymyili vastaantulijalle.