Come il Vesuvio

Maisema sulaa steariinia,
puuskainen tuuli
Lennättääkö minut pois
kuin tulenpalavan vaahteranlehden?

En tempaudu, en murene
vaikka olen vain henkäys
En varise, en murru
Minä olen tuhkaa

Sillä onkin niin että minulla on voima
peittää kokonaiset kaupungit
säilöä sisääni ihmiselämät

Kelo

En valinnut kasvupaikkaani,
lumen paino väsytti.

Kesä kuivatti
ikiaikaisen kylkeni.

Tuuli tule ja syleile,
huojuen tanssin kanssasi
sata vuotta

Elokuvasuudelma

Tunnen läsnäolosi
Lämpösi säteilevän soluihini

Kuin elokuvasuudelma lumisateessa
Kuin huulesi niskani kaarella

Unta, yhtä, sulautuvaa, läsnä olevaa, totta

Kunnes on aika avata silmät
Kohdata kaikki ne harmaan sävyt
joista tämä päivä on rakennettu

Ei ajanvarausta

Kolarikorjaamo
aaltopeltihallin varjossa

Öljyinen rasvamonttu
tupakalta maistuva kahvi

Tyttökalenterissa niitty ja viaton katse
Tunnin odotus likaisella sohvalla

Leima huoltokirjaan:
Kiiltävä, täydellinen yksilö

Tässä avaimenne rouva
         monta huoletonta kilomeriä

Henkilötodistus

Passissani virallisina pönöttävät
kirjaimet ja numerosarjat
luulevat todistavansa kuka olen

Vaan ei,
minä olen kukkaniittyjen keiju
soukkasääri, lettipää

Yhä
Aina

Ja jos matkaan lähtee
kellarin katolta,
passin voi vaihtaa ratamon lehteen