Johnny Loganin soidessa

Haluaisin kirjoittaa kirjeen
siistillä kaunokirjoituksella,
tasaisin kirjaimin

"Tykkäätkö minusta?",
lukisi
vaaleanpunaisella paperilla

Kysymerkin pisteestä
piirtäisin sydämen

C-kasetti ja kesä

A-puolella:
Hurriganes

Kuplavolkkari mutkatiellä,
takapenkillä panojutut.

Pellonreunaan kusijälki,
kossujaffa ja makkaraperunat.

Maattomat, nuoret kuninkaat!

Aamuöinen veljenmalja,
sanaton halaus.
Saitko?

Makkaraperunat!

B-puolella:
Halaus, itku ja kusitauko.

Tänä keväänä

Kevät soi jo meren yllä.
Laskeutuu valkoisina parvina kallioille,
katoaa välillä sadeverhon taa.

Penkille on unohtunut tupakkapussi
ja sukupolvien välinen rauhanpiippu.

Vuodenaika vuodenajalta olen enemmän minä.
En katoa ketunjälkiin,
rapise käpyinä rantahiekalle,
en lakastu kuin kaadettu niittyheinä.

Jos nyt kohtaisimme,
murtuisit kuin jäinen sammal saappaan alla.
Minä hyväilisin sinut takaisin pehmeäksi pajunkissaksi.

Turku

Kevätöinen kaupunki.
Laidoiltaan sisäänpäinkääntynyt,
kuin toisiaan nojaavat nuotiopuut.

Jokirannassa vanhus odottaa rakastaan.
Rintama oli julma;
          kaipaus, muisto - jokapäiväinen ja kipeä.

Kuunsirpin vahtivuoro vaihtuu sumupilvien armeijaan.
Tehtaanpiippu napittaa ylvästä numeropukuaan.

Vaahterat hyväilevät rakastavaisina,
Jokivesi kuiskaa kivipaaden korvaan monisataista lauluaan.
Betonilähiö kaipaa kesäistä asfalttirakkauden poltetta.

Aamu viiltää poikki saduntunteen siivet.
Kortteleissa soi ambulanssin viimeinen tervehdys asukkaalleen.

                         ---------


Olkoon tämä teksti muisto entisestä kotikaupungistani.
Joskus vieläkin kaipaan lokkeja, jokirantaa ja kirkontornia.

Mutta nyt on kaikki hyvin.