Syntilista

olen sylkenyt katukivetykseen
liimannut purkan pöytälevyyn

lainannut maksamatta takaisin

rakastanut kaverin vaimoa
kiroillut julkisella paikalla

kaatanut kevytmaitoa kahviin
juonut viinaa kuin miehet

itkettänyt äitiä
rikkonut liittoja

tuhonnut ystävyyden
painanut ja panetellut

kirjoittanut huonoja runoja
räjäyttänyt
oksentanut ikävääni

rakastellut unessa

inhonnut itseäni

unohtanut

sylkenyt

rakastanut ja unohtanut.

Kaakon kuu

Kaakon kuu kuljettaa minut Varaderon rantahiekalle

Hauraisiin sinisen sävyihin, toisiinsa liittymättömiin muistoihin, kauan sitten kadonneisiin ääniin

Paikkoihin, joissa pimeys välkkyy hopeaa ja seikkailut ovat ennalta määräämättömiä,

joissa unelmat taivuttavat todellisuuden vielä yhteen tanssiin

Uskon

Tähti on syttynyt!

Kolme viisasta miestä,
pyhää savua

Seimi ja aasi,
lammaslauma

Parvi enkeleitä,
niityllä lunta

---

"Herra!
Tämä tekee 235,90
Tuleeko muuta?"

Ruuhkavuodet

Minne ne luulevat matkaavansa?
Samaan suuntaan,
peräänajo peräänajon perään,
toisiinsa törmäilevät.

Ei niillä olisi kiire.
Vuosilla.

Uutta lunta

Savimaan uusi lumi
  pääsiäismämmi ja maito


Tomusokerinen pulla
  vastaleivottu paistopinta

Väsynyt selittäjä
hymy ilman tekoja

Pakkasta odottava
  laskettelurinteen ravintoloitsija

Savimaan uusi lumi
  maito ja vastaleivottu pulla.

Selviytymistarvikkeet

Aika pienellä
sitä toisinaan selviää
läpi tihkusateisten päivien

En oikeastaan tarvitse kuin
kolmisen kuppia kahvia
villasukat
ooppelin
sinisitä silmistäsi varastetun vilkaisun

Hovissa

Väititte, humalassa tulen lähemmäs olemistani,
keveyttä joka keinuu arjen yllä

Istun kuninkaitten kärpännahalla,
hyväilen linnanneitoja sanani miekan kärjellä

Taivutan myrkyttäjän ystäväkseni,
juomaan oman rohtonsa

Hurmaavana viinin jälkeen, kaikkien rakastamana

Perikuva helpon elämän sankarista,
mielihyvän taistelijasta,
pehmeän elämän hartaasta käyttäjästä

Marraskuu

Tänään, jos pysähdyn, se tarttuu minuun.

Kahlitsee nilkkani, murskaa rintalastani.
Kaataa sisimpäni täyteen naakkojen huutoa ja kuumia kyyneleitä.
Jäytää, nakertaa, rapauttaa, lyö.
Peittelee pimeyteen maatuvilla lehdillä ja
osoittaa olemattomuuteni.

Tänään, jos pysähdyn, se vie minut.
Marraskuu.

Olemisen sietämätön...

Olen täydellinen!

Vartalo kuin adoniksella,
tienaan enemmän kuin nainen.

Käyn suihkussa ja rusketun.
Osaan puhua:
En taidepaskaa
itsestäni kyllä.

Etsin sinua, kaunis ja sielukas.
Läskit älkää,
älkää myöskään lattaperseet!

Onneksi on peili!

Olen yksin,
 onneksi on peili.

Perintö

Ääni särkyen kuvailet peilityyntä merta
aamurauhan usvaa
auringon kimalteista kujaa veden pinnalla
raukeita raajojen liikkeitä

Minä ja kyyneleet kuuntelemme

Puhut asioita,
joille ei ole sanoja

1982

Intiaanisota ja teltta

Osuuskaupan kuuma katto
koiranputkesta poltetut hatsit.

Suosikin pokkarissa Stray Cats
Koivupuussa Tarzan ja liaani.

Merirosvoraha, hernepyssy
polvesta vihreät verkkarit.

Uimaranta, Isä ja Stray Cats


Isä ja Tarzan

Kirsikanpunaisten huulien jälkeen

Aplodien, ruusujen,

kirsikanpunaisten huulien

Keskustelujen, hymyjen,

keskiyön humaltumisen jälkeen

palaan omaan olemattomuuteni.

Sinne,

missä tähtitaivas on kirkas,

missä vaiti seisoo muuntaja,

unelmat varjoihinsa piilottaen.

Symposion

Unessani olit jo vanha mies,
kaiken saavuttanut Valse Triste

Johtamasi orkesteri nosti kansan,
maalasi tuonelan joutsenen
kirjoitti, maalasi - juhli ja juopui.

Lopuksi poltit viimeisen sävelen.



Herättyäni sytytin sikarin,
tapailin banjolla Finlandiaa
ja piirsin
äidilleni syntymäpäiväkortin.

Hyräillen

Toit mukanasi muiston laulusta, jonka luulin jo kadottaneeni

dynamon hurinan, jokea myötäilevät mukulakivet
gasellin askeleet linnan puistossa
yön viileät helmat

Kepeän, keinuvan hyräilyn

Kasper, Jesper ja Joonatan

Kesäyössä
kolme iloista rosvoa:

yksi sadattelee tyhjää etukumia
toinen rullaa helppoa alamäkeä
ylämäkeen juuttunutta autetaan.


kolme iloista rosvoa
rullaa helppoa kesäyötä...

Johnny Loganin soidessa

Haluaisin kirjoittaa kirjeen
siistillä kaunokirjoituksella,
tasaisin kirjaimin

"Tykkäätkö minusta?",
lukisi
vaaleanpunaisella paperilla

Kysymerkin pisteestä
piirtäisin sydämen

C-kasetti ja kesä

A-puolella:
Hurriganes

Kuplavolkkari mutkatiellä,
takapenkillä panojutut.

Pellonreunaan kusijälki,
kossujaffa ja makkaraperunat.

Maattomat, nuoret kuninkaat!

Aamuöinen veljenmalja,
sanaton halaus.
Saitko?

Makkaraperunat!

B-puolella:
Halaus, itku ja kusitauko.

Tänä keväänä

Kevät soi jo meren yllä.
Laskeutuu valkoisina parvina kallioille,
katoaa välillä sadeverhon taa.

Penkille on unohtunut tupakkapussi
ja sukupolvien välinen rauhanpiippu.

Vuodenaika vuodenajalta olen enemmän minä.
En katoa ketunjälkiin,
rapise käpyinä rantahiekalle,
en lakastu kuin kaadettu niittyheinä.

Jos nyt kohtaisimme,
murtuisit kuin jäinen sammal saappaan alla.
Minä hyväilisin sinut takaisin pehmeäksi pajunkissaksi.

Turku

Kevätöinen kaupunki.
Laidoiltaan sisäänpäinkääntynyt,
kuin toisiaan nojaavat nuotiopuut.

Jokirannassa vanhus odottaa rakastaan.
Rintama oli julma;
          kaipaus, muisto - jokapäiväinen ja kipeä.

Kuunsirpin vahtivuoro vaihtuu sumupilvien armeijaan.
Tehtaanpiippu napittaa ylvästä numeropukuaan.

Vaahterat hyväilevät rakastavaisina,
Jokivesi kuiskaa kivipaaden korvaan monisataista lauluaan.
Betonilähiö kaipaa kesäistä asfalttirakkauden poltetta.

Aamu viiltää poikki saduntunteen siivet.
Kortteleissa soi ambulanssin viimeinen tervehdys asukkaalleen.

                         ---------


Olkoon tämä teksti muisto entisestä kotikaupungistani.
Joskus vieläkin kaipaan lokkeja, jokirantaa ja kirkontornia.

Mutta nyt on kaikki hyvin.