Olen istunut rautiovaunukiskoilla
ympärilläni se kaikki
mistä toiset rakentavat laulunsa
Tuntenut,
imenyt itseeni enemmän
kuullut sydämeni sykkivän tarinoiden tahtiin
Olen asettanut reittini kulkemaan kahden kirkon välistä
väistänyt ikävää elokuvateatterin ovella
ja sallinut kaupungin hyväillä sitä,
mikä minussa on
Tänä iltana
ajattelen ahvenruohoa
sen varren liikettä viilenevässä virrassa
valkoisia kukkia ja koppakuoriaisia
Opettelen uudelleen perhosten nimet
ja annan itseni olla kokonaan tässä toisessa kesässäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti