Siivet

Minulla oli siivet
Muistatko?

Silloin joskus,
syksyn viipyillessä koivujen välissä
Kuljin siivet selässä sinisessä valossa,
villasukat jalassa astuin lattialautojen yli

Kaaduin,
vaikka pyrähdin
ja vaikka oli ne siivet

Hennot,
äkkiä jo repaleiset
Muistatko?

Nykyään osaan lentää
Eikä siihen siipiä tarvita

Kaipaus

Odotin yhteisiä kalareissuja

 Automatkojen mutkaisia teitä, lontoonrakeen makua

 Itkin kun toiset pääsivät uimaan, minua ei haettu

 Kerran olimme linturetkellä ja vaarilla yötä

 Muistan ikuisesti isäni

Matkassa

Joskus on noustava keskellä yötä
Poljettava maamieskoululle asti
Ajettava urat aamuhämärän sohjolumeen
Painettava jalkapohjat syksyn kirkastamaan veteen

Huomatakseen olleensa koko ajan oikeassa
- ja väärässä

Ja muistaakseen, ettei puolimatkan krouvissa kannata viipyä
yhtä yötä pidempään