Maaliskuisin

Maaliskuisin rakastun

lumipyryihin
pajunkissoihin
pastellisävyihin
kimaltaviin kiteisiin

pölyhiukkasiin
kuralammikoihin
uupuneisiin talventörröttäjiin
lakaisukoneenkuljettajaan

pyörän rahinaan
pakkasen ritinään
paljaaseen asvalttiin
uusiin tennareihin

silmuihin
solmuihin
sohjoon
jää- ja sukkapuikkoihin

Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivät ovat pohjoisella pallonpuoliskolla öitä pidempiä.
Valo.
Voi tuntea itsensä lähes itsekseen jälleen. 

Vesikeli

Murehtivat huonoja hiihtokelejä:
Koko talvi pelkkää loskapaskaa
vaikka lupasivat pakkasta.

Hiihtämään pitäisi.
Pitäisi myös ajaa kesärenkailla.
Juopua terassilla pikkutakissa,
toivottaa laskiaista pulkkamäessä.

Talvisää on aina hyvä.
Kesä ja mää tykätään hyttysistä.

Sinä olit kuudes

Sinä olit kuudes

Tai neljäs
kahdeskymmenes
Laskutavasta riippuen

Joka tapauksessa tulit valokuvaajan
pakurikääpämiehen
rokkikukon
perheenisän
ja tamperelaisen jälkeen

Sinä pyyhkäisit ylitseni jo ensikättelyllä
En ollut tottunut sellaiseen
En minä, eivätkä haparoivat sanani

Sinä halusit
ihastuit
hurmaannuit

Huumaannuit
toivoit
tavoittelit

Hetkeksi

Olit ehkä yhdeksäs
tai toinen
Laskutavasta riippuen

Joka tapauksessa tulit
historioitsijan
maanviljelijän
hoikkaposken
ja jalkapallosankarin jälkeen

Paimen

Kuulaassa syysyössä
näin tähtesi.

Synnyit kaupungin valojen alle
juuri ennen ensilunta.

Annoit tehtävän,
sauvan ja niityn.

Taidon paimentaa ja palvella.

...

 Hilla, pieni tyttäreni 18.10.2016

Kaikkoavilla askelillaan

Mies oli kuin vielä kesässä viipyilevä syyspäivä.

Puutarha tuoksui omenoille ja suppilovahveroille. Ilta madalsi taivaan ja kultasi sänkipellon.

Tulevat päivät väreilivät maltaana hengityksessä, vielä jossain kaukana, tuntemattomilla takapihoilla.

Hän sanoi hei ja poistui.

Lähdöllään hän vapautti meidät, muokkasi rakastajiksi runoille. Kaikkoavilla askelillaan sitoi iäksi itseensä, lasiseen lapsuuteen.

Puoliksi

Näen sinut:

Syksyn ruosteisessa koivussa,

vasten tumman taivaan uhoa.

Viljasiilon kalliovuoressa,

keskellä matalaa maata.

Aamuviideltä autotallissa,

vilahduksena peruutuspeilissä.

Puoliksi näen itseni,

                 kokonaisen isäni.

Leymus arenarius

Toin sinut tänne
missä voit olla
    metsälauha
        puntarpää
             leymus arenarius

Missä piirryt taivaanrantaan
sirona ja jäntevänä
oman muotosi saavuttaneena

Missä kurkotat ylös
kastut meren pärskeistä
ja voit taas hengittää syvään

Vaalin sinua,
sillä minulle sinä olet ainoa

    metsälauha
        puntarpää
           leymus arenarius