Auringon alla

Maata kuumalla kalliolla,
kuulla kärpäsen surina ja
perämoottorin säksätys kaukaa ulapalta

Tuntea olonsa raukeaksi,
maahan kiinni kasvaneeksi

Hiljaa, rauhassa
antaa kihelmöinnin kasvaa
varpaista vatsaan

Väistää epäröinnin karikot
ja luottaa
                 pienen hetken

Kun avasin silmät,
oli jo tullut pimeä

Yhä enemmän!

Olen aina rakastanut juhlia!

Iloista seuraa.
Viiniä ja mallasviskiä
                kuubalaisia sikareita.

Runoja.
Teatteria ja taidetta
Charles Bukowskin Naisia
                kaikkia naisia!

Ikävuosien myötä yhä enemmän:

Kevättä ja kukkia.
Perhettä
sukupäivällisiä.

Pimeiden syysiltojen hempeitä sanoja
        likööriä ja pikkusikareita.

Ensam

Viisas ruotsalainen nainen puhui minulle yksinäisyydestä.

"Ensam", hän sanoi. Sointuvasti. Hellien. "Jokainen on kuitenkin vangittuna yksinäisyyteensä".

Minä katselin sumua, joka söi tieltään lumen ja jään.

Ajattelin metsissä vaeltavaa harmaata sutta. Ihmisiä tamperelaisissa yksiöissä.  Mummoja Inge Löökin korteissa. 
Ajattelin sinuakin.

Katselin, miten sumu tiivistyi kimaltamaan neulasten kärkiin ja hymyilin viisaalle ruotsalaiselle naiselle.

"Ensam".

----------

Lainaus kirjasta Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä. (Jens Andersen 2015)

Kylmä varjo

Pakeneva lumi huusi talvelle:
"Tule takaisin aamun pakkasella!"

Minä vaihdan kiireellä kesärenkaita
ja kiroan kipeätä selkää.

Vaimo laittaa villasukat jalkaani.

...lupaa myöhemmin leikata nurmikon bikineissä.

Piirrät railoja minuun

Sinä piirrät railoja minuun
kuin aurinko ja sateet
meren jääkanteen

Katseellasi
Hengitykselläsi

Minä pehmenen, sulan
muutun lempeiksi laineiksi
ja liun

Katseeseesi
Hengitykseesi

Kuuletko,
miten lumisade helisee omenapuun alla?

Voitto!

Voitto alakoulun runokilpailussa
hernekeiton syönnissä

Lumipesujen määrässä
uskontotunti märissä vaatteissa

Kertotaulun kertaustunnilla
musiikin teoriassa
lauluni oravasta itketti opettajaa

Pesäpallossa vastapuolen paras pelaaja
naurettava läski uimahallissa

Kovat jätkät joivat vesivärivettä
söin vaatimattomasti pari värinappia
mustan ja ruskean

Voitto!
en saanut aplodeja
en tyttöjä sukkadiskossa

Sain kaksi väriä
mustan ja ruskean.

Löysin mieheni postimerkkien keskeltä

Löysin mieheni postimerkkien keskeltä
siitä, mihin hän eilen unohtui

Oi, ei hänellä mitään hätää ollut.
Hän oli kulkenut pitkän matkan
sukeltanut syvälle tarinoihin
astunut menneitä teitä
kuiskinut vieraita sanoja

Tartuin häntä kädestä,
johdatin ohi arkisotkuisen keittiön
ryttyyn juostun eteismaton
ja koneeseen unohtuneiden pyykkien

Vein hänet toisenlaiselle matkalle
hetkeen 

käsillä olevaan
unohtumattomaan

Vein matkalle meihin kahteen