Hulmilla

Lippalakkipäiset pojat
ajavat pelkällä takapyörällä.
Koettavat,
kuka pystyy pisimmälle.
Punaisella pyörällä ajaa kaikkein taitavin.

Olen niille vähän kateellinen.
Keväästä ja kirpeistä illoista.
Polkupyörätempuista.

Kevyt askel

Läpitunkeva valo päätti pimeyden,

hukutti talven kuivalla pölyllä.

Lämmin puuseinä hengitti hilseen alta.

Katua harjaava mies hymyili vastaantulijalle.

Kohvajäätä

Jäänmurtajat lähtivät liikkeelle ennätyksellisen myöhään

Siinä me katsoimme aikamme
Samaan suuntaan
Ohi toistemme
Syvälle sieluun

Käännyimme pois ja palasimme taas
Vaikka tiesimme, ettei jää kanna

Talven sääolot olivat poikkeukselliset

Lähtösi

Istuin hiljaa katsellen selkäsi auringonkerää

Ylipitkä valtamerilaiva lipui hetkemme ohi

Lähdit sinne missä meri ja me päätymme

Olisin ollut valmis myrskyyn

Ilman sanoja

Syyskuun viimeisenä päivänä
ymmärsin
miksi kirjoitan

Istuin juhlivan talon nurkassa
käsissäni ne paperit
jotka pitivät sisällään yhden elämän

Ilman sanoja mitä meistä jää?

Hylly

Kirjahyllyssäni:

Melleri Välskärin kertomuksilla, Tuntematon, Saarikosken kootut, Cocktails & Punches.
Junnu kotkan poikineen ja Liskokuninkaan antroplogia.
Ylärivissä Raamattu, Vitsikkäitä maljapuheita, pari Paasilinnaa.

Tarvitsen

Tarvitsen kättäsi, ihoasi
Minun täytyy tuntea
sormesi olkapäälläni
huulesi niskassani

Ole mieheni
kuin tuulen hyväily
kuin lempeät laineet ja tiiran kirkaisu
aurinko ohimoillani

Tee maailmani
täyteen hellyyttä
Himoa