Selviytymistarvikkeet

Aika pienellä
sitä toisinaan selviää
läpi tihkusateisten päivien

En oikeastaan tarvitse kuin
kolmisen kuppia kahvia
villasukat
ooppelin
sinisitä silmistäsi varastetun vilkaisun

Hovissa

Väititte, humalassa tulen lähemmäs olemistani,
keveyttä joka keinuu arjen yllä

Istun kuninkaitten kärpännahalla,
hyväilen linnanneitoja sanani miekan kärjellä

Taivutan myrkyttäjän ystäväkseni,
juomaan oman rohtonsa

Hurmaavana viinin jälkeen, kaikkien rakastamana

Perikuva helpon elämän sankarista,
mielihyvän taistelijasta,
pehmeän elämän hartaasta käyttäjästä

Marraskuu

Tänään, jos pysähdyn, se tarttuu minuun.

Kahlitsee nilkkani, murskaa rintalastani.
Kaataa sisimpäni täyteen naakkojen huutoa ja kuumia kyyneleitä.
Jäytää, nakertaa, rapauttaa, lyö.
Peittelee pimeyteen maatuvilla lehdillä ja
osoittaa olemattomuuteni.

Tänään, jos pysähdyn, se vie minut.
Marraskuu.

Olemisen sietämätön...

Olen täydellinen!

Vartalo kuin adoniksella,
tienaan enemmän kuin nainen.

Käyn suihkussa ja rusketun.
Osaan puhua:
En taidepaskaa
itsestäni kyllä.

Etsin sinua, kaunis ja sielukas.
Läskit älkää,
älkää myöskään lattaperseet!

Onneksi on peili!

Olen yksin,
 onneksi on peili.