Tarvitsen

Tarvitsen kättäsi, ihoasi
Minun täytyy tuntea
sormesi olkapäälläni
huulesi niskassani

Ole mieheni
kuin tuulen hyväily
kuin lempeät laineet ja tiiran kirkaisu
aurinko ohimoillani

Tee maailmani
täyteen hellyyttä
Himoa

Lämpö

Puiden varjoja jäätyneen kaupungin seinillä.
Tulisitko ennen unta, yön pehmeänä ystävänä.
Aamulla lämmön kanssa.

Maailman rauha

Maailmani tuoksuu märältä rantahiekalta.

Sade toi meren tunnun verannalle asti.
Kesän pehmittämä, keinuva vesi.

Tulisitko harmaan arjen ikävään

keskelle tiskivuoroväittelyjä?

Pesukoneen tyhjennyskomennuksia,

yhteisen ajan riittämättömiä minuutteja.

Olisitko kesäöinen puisto?

Hiljainen luonnon hymy, ääni johon linnut nukahtavat.

Raukeutesi tuudittaisi kaupungin kivistä viittaa

kiireen unohtavaan uneen.

Pesuaineet tarjouksessa

Autossa mietin kauppalistan
luovuutta, hulluutta, hehkeyttä - jos on,
pieni paketti onnea

Marketin arkivaloissa tarjouksessa pesuaineet
Luomumunat loppu, karkeaa merisuolaa saa taas

Illan kuuntelen miten linkoava pesukone käy talven myrskytuulen kanssa pasodobleaan

Maitohylly

Purkki kermaa, päärynä ja paahtoleipä.

Maitohyllyn kulmalla keskustelu.

Vaalea valhe Joulupukista.

Kassan kautta kotiin – Uuni päälle.

Aurasin lumet

Tietysti olet oikeassa kaikessa
mitä minusta sanoit
Väärissä lauseissasi
oli totuus puolipiilossa

Kaiken tämän jälkeen
olen kuitenkin mies

Kuinka piirrän tunteiden ääriviivat
sanoitan osani elämässäsi
Miten haluista puhutaan,
lausutaan haparoiva varmuudeksi

Aurasin lumet autopaikaltasi
Ei siinä sanoja tarvita

Eräpallo

Ei ilmesty teksti ruutuun
Ei tartu kynästä muste
Ei sanoja arkilla näy

Helppoa piti olla:
kirjaimia jonossa
rakastelua aakkosilla


Ei ilmesty!

Kolmantena toukokuuta

En tiennyt
että vastaisit
kylmyyteen kylmyydellä
kiukkuuni hiljaisuudella

Ja että rakkauteeni
et vastaisi ollenkaan

8.

rakkaussektorilla hiljaista - vapaata heittotilaa keihäälle

sururintamalla ruuhkaa kelloneljän kaupunkitunnelmaa

väsyneet, nälkäiset kotiintulijat.

rannalla kylmä meri kohtaa kallion kesänmenneen kyljen

kirkossa sielun surkeus kääntää virsikirjan väärälle sivulle

naamionsa takana itkevä klovni ei näe rakastunutta esitanssijaa

kevätaamun pöyhkeä koreus nöyrtyy sulaneen lumen hajuun

tuopinjälkien kyllästyttämässä ravintolapöydässä lausutaan vihdoinkin lempeä sana

Täälläkö?

Sanoisit: "Sinun paikkasi on täällä".

Täälläkö, tämän syksyn tuulessa tempoilevan tähtitaivaan alla?
Täällä kotiintuloaikojen hiljentämällä kadulla?

Tässä kaupungissako, jossa sateet peittävät pellot
ja kirkontornit ovat hiljenneet?

Täällä, ontuvien mainoslauseiden takana?
Näillä kulmilla, joilla ympäröivä lakeus saa ihmiset ajautumaan ahtaisiin nurkkiin?

Sanoisit: "Sinun paikkasi on täällä".
Vierelläsi.

Ennen lunta

Sytytän lyhdyn portaalle, tienviitaksi kotiin.
Lumen tiputtua jäisessä maassa on askeleesi.