Pidimme juhlat

”Hups!”, sanoit,
kun kuivakakun pala tipahti lattialle.
”Ihan vahingossa”, hymyilit
ja potkaisit palan koiralle.

Pidimme juhlat,
tervehdimme huudahduksin käytävässä,
veimme lyhdyt pihalle,
järjestimme kaikille lepopaikan
ja saunajuomat jokaiselle.

Puhuimme yön
ja lauloimme aamun.
Saattelimme koteihinsa hymyillen,
kuuntelimme viimeiset tilitykset
ja keräsimme punaviinilasit tiskialtaaseen.

Niin huoletonta: ”Hups!”
Miten teetkään vahingosta tahallisen
- ja tahattomasta vahingollista

Juhla?

Tipahdit kuin kakku lautaselta,

rasvatahra kukkamekon koristeena.

Kuppisi läikkyi yli mustaa kahvia,

ruskeaa sokerinpalamurskaa.

Milloin juhlapuhe päättyy?

Come il Vesuvio

Maisema sulaa steariinia,
puuskainen tuuli
Lennättääkö minut pois
kuin tulenpalavan vaahteranlehden?

En tempaudu, en murene
vaikka olen vain henkäys
En varise, en murru
Minä olen tuhkaa

Sillä onkin niin että minulla on voima
peittää kokonaiset kaupungit
säilöä sisääni ihmiselämät

Kelo

En valinnut kasvupaikkaani,
lumen paino väsytti.

Kesä kuivatti
ikiaikaisen kylkeni.

Tuuli tule ja syleile,
huojuen tanssin kanssasi
sata vuotta

Elokuvasuudelma

Tunnen läsnäolosi
Lämpösi säteilevän soluihini

Kuin elokuvasuudelma lumisateessa
Kuin huulesi niskani kaarella

Unta, yhtä, sulautuvaa, läsnä olevaa, totta

Kunnes on aika avata silmät
Kohdata kaikki ne harmaan sävyt
joista tämä päivä on rakennettu

Ei ajanvarausta

Kolarikorjaamo
aaltopeltihallin varjossa

Öljyinen rasvamonttu
tupakalta maistuva kahvi

Tyttökalenterissa niitty ja viaton katse
Tunnin odotus likaisella sohvalla

Leima huoltokirjaan:
Kiiltävä, täydellinen yksilö

Tässä avaimenne rouva
         monta huoletonta kilomeriä

Henkilötodistus

Passissani virallisina pönöttävät
kirjaimet ja numerosarjat
luulevat todistavansa kuka olen

Vaan ei,
minä olen kukkaniittyjen keiju
soukkasääri, lettipää

Yhä
Aina

Ja jos matkaan lähtee
kellarin katolta,
passin voi vaihtaa ratamon lehteen

Sininen laulu

Mies muisti kuinka näyttelit kapteenia
vaatimaton sivustaseuraaja

Tallentaja
kuihtuvan kulttuurin sadettaja
tilasi pullon Koskenkorvaa

Aikaansa edellä

Ääni ja äly
Kansalainen Kane
...Peter von Bagh

Elämää suurempi elokuva.

Silti

Tiedän, ettet tule.

En osaa olla odottamatta,
katsomatta ikkunasta,
kuuntelematta auringon soittoa lehvistössä

Kun tulet

Haluan löytää sinut
tietää missä piilottelet
Katsoa silmiisi
opettaa kaikki sanat

Odotan
yhteisiä pelejä
satuhetkiä
painia lumihangessa

Kesässäni

Olen istunut rautiovaunukiskoilla
ympärilläni se kaikki
mistä toiset rakentavat laulunsa

Tuntenut,
imenyt itseeni enemmän
kuullut sydämeni sykkivän tarinoiden tahtiin

Olen asettanut reittini kulkemaan kahden kirkon välistä
väistänyt ikävää elokuvateatterin ovella
ja sallinut kaupungin hyväillä sitä,
mikä minussa on

Tänä iltana
ajattelen ahvenruohoa
sen varren liikettä viilenevässä virrassa
valkoisia kukkia ja koppakuoriaisia
Opettelen uudelleen perhosten nimet
ja annan itseni olla kokonaan tässä toisessa kesässäni

Kesä

Tätä kesää elän pitkään,
hartaudella vaalien.

Pidän sitä kaapissa kuin harvoin
käytettyä pyhäpukua.

Oikein hoidettuna kangas ei kulu,
kestää vuosia.

Taistelukentällä

Taistelukentän laidoilla
vastakkain
peilikuvan kaltaiset

Kun toinen nauraa,
toinen irvistää
Toisen huutaessa,
vierii toisen kyynel

Mittailevat, kiertelevät
nuo hengessään taistelevat
Räjähdysalttiina,
ilmassa tuhon tuhkaa

Toinen veitsi valmiina,
toinen kilpeä puristaa
Kun toinen nostaa tikarin,
on valmiina sanansäilä

Taistelukentän laidoilla
vastakkain
toistensa kuvajaiset

Eivät vielä lyö,
vielä tarkkailevat
Uhkaansa iltaisin uupuvat

Kuujuttu

Näytit kesäöisen kuun jonka evä halkoi kalliosaaria.

Teltassa kerroit tarinan itkevästä miehestä.

Katseellasi avasit solmun päästääksesi laivan matkaan.

Aamu-uutisissa luvattiin lämpenevää.

Pappa

Kumisaappaan varsi lonksuu niin

ääni vie saniaisten syvyyksiin

Turvallisin mielin matkaamme näin

pieni ja pienempi peräkkäin

Ei kai mitään parempaa voi isä lapsilleen opettaa
kuin että oppii katsomaa sen linssin läpi maailmaa
joka näyttää

vihreempää, pienempää

kuivempaa, tyynenpää

elämää, elämää

ja sudenkorennot lentää

Löytyykö tieltä hevosten kenkiä
Entä polun varrelta kanttarelleja
Kuin McGyver korjaa moottorin sen

kyllä irrotan koukusta ahvenen

Ei kai mitään parempaa voi isä lapsilleen opettaa
kuin että oppii katsomaan sen linssin läpi maailmaa
joka näyttää

jäisempää, syisempää

sinisempää, syvempää

elämää, elämää

ja viheltää sävelmää

Suku

Ystäväni Isoäiti oli nyrkkeilijä.
Vaarini sai postipaketista lapinpöllön.

Hänen Isänsä valokuvaava taiteilija,
omani pakeni herkkyyttään junan alle.

Äitimme ihania, täydellisiä tehtäväänsä.

Me rippeitä näistä poluista,
kompuroiden tasoitamme tietä.

Hyvä ihminen

Haluan olla naiivi
ja uskoa ihmisissä hyvään
Haluan iloita toisten onnesta
vaatimatta itselleni mitään

Haluan hymyillä ja kannustaa,
tukea ja auttaa
Haluan olla helppo ja mukava
hyvä tyttö, kiltti tyttö, kauneutta kantaa

Ja juuri nyt
enemmän kuin mitään muuta
haluan hajottaa hotellihuoneen
iskeä tauluteeveen läpi ikkunan
Rikkoa sanattomat sopimukset

Eino ja Onerva

Aika ei viileyttäsi sulata.

Pesin käteni poltettujen kirjeiden tuhkalla.

Meille ei soi ruislintu, ei tähkäpää.

Kauneutemme heleys kesäyössä

on enää unta.

Olen muistojen raiskaama aikamatkaaja.

Onerva! Oi Onerva!

Suuren laivan laineet

Juhannusrannalla katson, miten suuri laiva kyntää merta
jääräpäisen varmasti se käy eteenpäin

Tuota eivät pienet tuulet kaada
Kanootit, soutupaatit, troolarit
jollat, linnunsulat, kaarnaveneet
Kaikki väistäkööt sen tieltä

Vaikka tuo huomaisi eksyneensä
sen suunta muuttuisi hitaasti
Hitaasti kääntyy ruori,
hitaudessaan moottorinsa huutavat

Juhannusrannalla suuren laivan laineet
yrittävät kastella minunkin varpaani

Minä olen vettä vikkelämpi
käsieni suojassa kuivattelen linnunsulan

Loppu

Päättyvä tie,

katkaistut rautatiekiskot.

Matkalaukun patinoitunut nahka,

muisto ihosi tuoksusta.

Kellon viisari pysähtyy

sähköjunan tuloon.

Olen jo mennyt

Katselin sinua, kun olin jo mennyt

Itkit ikävääsi

puhuit kauniilla korulauseilla
muistelit yhteisiä hetkiä

Rakastat minua nyt

Et rakastaisi, jos olisin jäänyt

Te!

Mistä luopuisin?
Sinusta?
Talosta ja metsäpalstasta?
Hienosta urasta, maininnasta vuosikirjassa?

Ystävistä, ettehän anna iloa ikuisesti.

En kuitenkaan tiennyt syntyneeni
oikeiden tähtien alla.

Naurettavan vähän

Yön halla antaa periksi aamun kirkkaudelle,
joskus onneen tarvitaan naurettavan vähän

Tippa turkoosia kynsilakkaa
Basilikan vieno tuoksu keittiössä
Yksi kohdalleen osunut nuotti

Lahja

Ostin marketista kolmen euron kukat

ja makean valmiskakun.

Keitin laihat kahvit,

luulit ylipäiväistä maitoa kermaksi.

Hyvää syntymäpäivää Ystävä!

...Lainaisitko parkkirahaa?

Haluat hurmata minut?

Haluat hurmata minut?
Voi, se on helppoa

Huomaa minut
Älä huomaa huolimattomasti ajeltuja säärikarvoja
ja reikää vasemassa sukassa

Katso minua
Älä katso lattioillani vaeltavia villakoiria
ja pesemättä jääneitä ikkunoita

Kaipaa minua
Kaipaa enemmän kuin ystäväpiirin illallisia
tai äitini keittiöpsykologipalveluita

Keitä aamukahvit,
lorauta joukkoon tilkka maitoa
Minä voin lämmittää saunan

Huolehdi auto huoltoon,
vaikka ei olisi pakko
Minä pumppaan kyllä pyörän renkaat

Hymyile kohdatessa,
silmin ja sydämin
Lupaan hymyillä takaisin

Ei minua tarvitse viedä Bahamalle
Riittää, kun viet matkalle sisinpääsi

Haluat hurmata minut?
Voi, se on helppoa
Hurmaannu minusta!

Äiti

Äiti, saanko vuorostani auttaa

tukea metsäpolulla.

Kantaa puron yli

tarjota viimeisen eväsleivän.

Äiti, saanko vuorostani kiittää.

Itsehuijari

Saanko unohtua
tähän hetkeen
aamuun vielä viininpunaiseen?

Paeta tulematonta talvea,
kuppiin jäähtyvää kahvia
Keskittyä ilman täyttävän
unen hengitykseen

Vaikka mistään
ei saa kiinni
Vaikka olen vain
toive toisesta

Saanko unohtua
tähän hetkeen
pieneen pehmeään valheeseen?

Tiesitkö että...

Mörkö asuu sänkyni alla

kiltin villakoiran kanssa.

Aamulenkin jälkeen rakentavat unihiekkalinnoja,

öisin laulavat pölyteknikkokuorossa unteni aariaa.